Lestadiolaisuus Ruotsissa

Suomalaisia ja ruotsalaisia seuravieraita Aronssonien kodissa Sommenissa Itä-Götanmaalla 1950-luvun lopulla

Ruotsissa lestadiolaisuus ei ole koskaan saavuttanut samanlaista määrällistä ja alueellista laajuutta kuin naapurimaissaan Suomessa ja Norjassa. Liikkeen kannatus rajoittui lähes yksinomaan Norrbottenin alueelle aina toiseen maailmansotaan saakka. Ainoastaan Sommenin seudulla Itä-Götanmaalla, Tukholman alueella, Örnsköldsvikissä ja Skellefteån -Bysken seudulla Västerbottenissa esiintyi hieman herätysliikkeen kannatusta. Toisen maailmansodan jälkeen on muuttoliike sekä Norrbottenista että Suomesta levittänyt liikettä jonkin verran Etelä- ja Keski-Ruotsiin.

Hajaannukset ovat kuuluneet myös Ruotsin lestadiolaisuuden arkipäivään. Voidaanpa jopa sanoa, että ruotsalainen lestadiolaisuus on ollut erityisen altis sisäisille ristiriidoille. 1800-luvun lopulla herätysliike jakautui itälestadiolaisuudeksi (vanhoillislestadiolaisuus) ja länsilestadiolaisuudeksi (esikoisuus). Lisäksi Torniojokilaakson eteläosassa ja Kalix-jokilaaksossa sai kannatusta hieman myös uusheräys. Uusi lohkeama tapahtui 1930-luvulla, kun itälestadiolaisuus hajosi kahtia (rauhansanalaisuus <> SRK-lestadiolaisuus/Laestadianska Missionsförbundet). Lisäksi aiheutti 1920-luvun lopulla hämmennystä lestadiolaisseuduilla Torniojokilaksossa ja Kiirunassa korpelalaisuuden nimellä tunnettu liikehdintä. Uusia hajaannuksia on itäläisyydessä tapahtunut tämän jälkeenkin; 1953 - 1954 (Laestadinska Missionsförbundet <> Sveriges Kristna Fridsförbund), 1960 - 1961 (Sveriges Kristna Fridsförbund <> SRK-lestadiolaisuus/Morjärveläiset) ja 1972 - 1973 (Morjärveläiset <> SRK-lestadiolaisuus). Länsilestadiolaisuuden sisäiset ristiriidat johtivat 1960-luvulla leeviläisyyden nimellä tunnetun suunnan irtautumiseen pääsuunnasta. Tämän jälkeen on leeviläisyydestä irtaantunut pieni steeniläisyydeksi kutsuttu ryhmittymä.

Tällä hetkellä lestadiolaisten määrä lienee Ruotsissa  korkeintaan 10000 henkeä. Herätysliikkeen kannatus onkin supistunut maassa voimakkaasti. Tästä ovat kärsineet lestadiolaisuuden kaikki ryhmät, niin esikois- kuin vanhoillislestadiolaisetkin. Lestadiolaisuudelle ei näytä löytyneen samanlaista "elintilaa" ruotsalaisessa yhteiskunnassa kuin itäisessä tai läntisessä naapurimaassa. Ruotsalaisessa valtakulttuurissa on lestadiolaisuutta pidetty lähinnä omituisena, perifeerisenä jälkeenjääneisyytenä.

 Suurin lestadiolaisryhmä on tämän päivän Ruotsissa Torniojokilaakson lestadiolaisuus, joka pitää yhteyttä Suomen rauhansanalaisuuden kanssa. Suunnalla lienee 3000 - 5000 kannattajaa. Esikoisuus ja SRK-lestadiolaisuus ovat kannattajamäärältään tasavahvoja noin tuhannella kannattajalla. Laestadianska Missionförbundetin ja Sveriges Kristna Fridsförbundetin kannattajamäärä lienee joissakin sadoissa. Muissa ryhmissä on tänä päivänä korkeintaan muutamia kymmeniä jäseniä.