|
Lestadiolaisuus Norjassa |
||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lestadiolainen herätysliike levisi Norjaan kohta herätysten puhjettua Kaaresuvannossa 1840-luvulla saamelaisten mukana. Norjan lestadiolaisuus on tänä päivänä jakaantunut useaan eri ryhmään samalla tavalla kuin lähes kaikilla muilla herätysliikkeen leviämisalueilla. Norjassa ei ole muodostunut selkeää pääryhmää, kuten esimerkiksi Suomessa. Suurin lestadiolaissuunta maassa on tänä päivänä ns. Lyngenin-suunta, jonka kannattajia on arviolta noin 5 000 henkeä. Tämä suunta on jakaantunut tänä päivänä kahtia konservatiiviseen ja liberaaliseen haaraan. Erimielisyyksien taustalla ovat erilaiset tulkinnat luomiskertomuksesta ja eronneitten uudelleenvihkimisestä. Lyngenin-suunnan vahvinta kannatusaluetta on Lyngen-vuonon rantamat, Tromssan seutu ja muutamat Ruijan paikkakunnat (esim Vesisaari). Suunta julkaisee lehteä nimeltä Under Vandringen Lehden levikki on noin 1100 kappaletta ja sitä tilaavat nykyisin ainoastaan liberaalisen suunnan kannattajat Toiseksi suurin
lestadiolaisryhnä Norjassa on ns. esikoisuus,
jonka kannattajia lasketaan maassa olevan noin 4 000 henkeä. Liikkeen
kannatus keskittyy Narvikin ympäristöön, Lofooteille ja Itä-Ruijaan.
Lisäksi kannatusta ja rukoushuoneita on joillakin yksittäisillä
paikkakunnilla maan etelä- ja keskiosissa: Malmin seurakunnassa,
Oslossa, Porsgrunnissa sekä Bergenissä. Esikoislestadiolaisuus on myös
Norjassa kärsinyt pienestä hajaannuksesta. Liikkeen pääsuunnasta
on eronnut pieni konservatiivinen ryhmä, joka on saanut kannatusta
Kjöllefjordissa. Myös
lestadiolainen uusheräys
on
edustettuna Norjassa, jossa sen kannatus supistuu Itä-Ruijaan lähinnä
Vesisaareen ja Pykeijan kylään. Vanhoillislestadiolaisuutta esiintyy
Norjassa ainakin neljänä eri suuntana. |