Kaaresuvannon seurakunnan Saivomuotkan kylässä  asunutta Juhani Raattamaata on sanottu Pohjoismaiden suurimmaksi maallikkosaarnaajaksi. Juhani Raattamaan valokuva on otettu E.A.Töyrän maalauksesta vuodelta 1897. Maalaus perustuu Raattamaasta Haaparannalla 1890-luvun puolivälissä otettuun valokuvaan.

Juhani Raattamaa syntyi Ruotsin Tornion Lapissa Kaaresuvannon pitäjässä Kuttasen kylässä 12.9.1811. Vanhemmat olivat uudisviljelijöitä. Kodissa oli kuusi lasta, joista Juhanin lisäksi myös Pekka ja Erkki nousivat aikoinaan lestadiolaissaarnaajiksi. Vanhemmat olivat vakaita ihmisiä. Perheen äiti puhui usein lapsilleen Jumalasta, iankaikkisesta elämästä ja tuomiosta. Juhani Raattamaa sairastui ankarasti 15-vuotiaana tullen suureen sielunhätään. Hän ei saanut tunnolleen rauhaa, vaikka sitä haki, ja niin hän alkoi etsiä lohtua monien tovereidensä tavoin viinasta. Vuonna 1830 Juhani Raattamaa valittiin katekeetaksi. Seurakunnan kirkkoherra Lars Levi Laestadius oli valmistanut hänet kyseiseen tehtävään ja tehtävä virallistui, kun rovasti Zacharias Grape suoritti seurakunnassa tarkastuksen 28.2.1830. Katekeetan tehtävässä Raattamaa osoittautui taitavaksi, mutta hänen elämäänsä haittasi alkoholi, jota juotuaan hän käyttäytyi kuin mieletön. Itse hän on myöhemmin muistellut, että "aika 24:nnestä 30:nteen ikävuoteen oli hänelle häpeällisten töiden sumentamaa aikaa". Uuden omatunnonheräyksen Raattamaa oli saanut jouluna 1844. Hän oli tällöin löytänyt suuren summan rahaa sisältäneen lompakon maantieltä.Lompakon omistaja oli syyttänyt Raattamaata siitä, että tämä oli varastanut osan rahasummasta. Raattamaa oli pahoittanut mielensä varkausepäilystä ja tämä johti syvään itsetutkiskeluun.

"Parannuksen armon" Raattamaa sai talvella 1846 kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Ruotsin Lähetyseuralle maaliskuun 8. päivänä 1847 kirjoittamassaan kirjeessä Laestadius oli ehdottanut lähetyskoulun perustamista mm. Lainion kylään. Samalla hän oli suositellut opettajaksi tähän kouluun Juhani Raattamaata. Seuraavan vuoden alusta Raattamaa sitten toimi koulumestarina ja saarnaajana Ruotsin Lähetysseuran palveluksessa.

Tulo koulumestariksi Lainion kylään tammikuussa 1848 merkitsi hänelle laajojen työmahdollisuuksien avautumista. Lainion koulu muodostui pian yhä laajenevan herätyksen keskukseksi. Raatamaa aloitti siis hengellisen työnsa lapsista. Hän ei aluksi uskaltanut saarnata aikuisille, sillä seurojenpito oli vielä laissa kielletty. Vanhemmat tulivat kuitenkin kuuntelemaan lasten opetusta, ja Jumalan sana herätti heidän sydämensä.

Voitettua lappalaisten luottamuksen kouluun hakeutui paljon uusia oppilaita, joista suurin osa oli lähetetty sinne omalla kustannuksella. Oppilasmäärä nousi pian 50:een. Raattamaa ei olisi pystynyt opettamaan näitä kaikkia kerralla, ellei lasten joukossa olisi ollut muutamia, joita hän saattoi käyttää apuopettajina. Raattamaa ei tiennyt, mitä tehdä heränneille, jotka kieriskelivät sisäisessä tuskassaan lattialla. Hän itse oli armon kokiessaan tuntenut iloa ja rauhaa. Tässä koskettavassa sisäisessä tilassaan Raattamaan kerrotaan lukeneen Lutherin postillasta ensimmäisen Pääsisäisen jälkeisen sunnuntain saarnaa, josta hän tajusi, että syntisen armahtaminen tapahtuu maan päällä, seurakunnassa, eikä ylhäällä taivaassa. Vuonna 1849 siirrettiin lähetyskoulu Lainiosta Köngästen kylään. Täällä jatkoi Raattamaa yhä laajenevaa julistustyötään sekä lasten että aikuisten keskuudessa.

Herätysten levitessä Raattamaa erotettiin pian koulunopettajan toimesta, jotta hän pystyisi paremmin keskittymään saarnatoimintaan yhä laajenevan herätysliikken keskuudessa. Lähetysmatkojensa yhteydessä hän kävi Laestadiuksen luona Pajalan pappilassa, niin kauan kuin Laestadius eli, selostamassa toimintaansa. Raattamaan sanan selitys oli lähinnä raamatunselitystä. Tätä varten hän tutki ahkerasti Raamattua ja Lutherin postilloja.

Lähetysmatkojensa väliajat Raattamaavietti kotonaan Kaaresuvannon pitäjän Saivomutkassa. Täältä käsin Raattamaa johti moniin valtakuntiin ulottuvaa evankeliumin työtä. Saivomuotkasta hän kirjoitti satoja kirjeitä antaen lestadiolaisille uskonystävilleen "kristillisyyttä" koskevia neuvoja. "Hengellistä apua" hän antoi sekä yksityisille henkilöille että paikallisseurakunnille. Laestadiuksen kuoleman jälkeen Raattamaa nousi herätysliikkeen keskeiseksi vaikuttajaksi ja auktoriteetiksi. Herätysliike joutui laajetessaan yhä uusille kulttuuri- ja kielialueille rajankäyntiin muiden uskonnollisten liikkeiden kanssa. Liikkeen syntyalueilla Ruotsin Lapissa tuntemattomat ilmiöt puhuttivat lestadiolaiskristittyjä uusilla asuma-alueilla Etelä-Suomen kaupungeissa tai Amerikan kaivoksilla. Syntyneissä ristiriidoissa oli Raattamaalla sovittelijan ja "vanhimman" rooli, jota hänen kuolemansa jälkeen ei pystynyt enää kukaan ottamaan.

Haudan lepoon Juhani Raattamaa pääsi maaliskuun 7. päivänä 1899. Hautajaisista muodostui suuri surujuhla, sillä hautaussaattueen kerrotaan olleen peräti parin kilometrin mittainen.

Raattamaan hautakivi	Hautakivi toisesta kulmasta	Saivomuotka	Saivomuotka toisesta kulmasta

Hasselberg, Carl J.E.: Under Polstjärnan. Uppsala 1935.
Heikel, K.A.: Kertomus hengellisistä liikunnoista Lapissa ja Pohjanmaalla, wiimeisinä kolmenakymmenenä wuonna. Oulu. 1873.
Hellman, Alex & Laitinen Aatu: Muistosanoja lapin kristillisyydestä. 2.p. Oulu 1926.
Jussila, Heikki: Kutsujan armo Laestadiolaisessa kristillisyydessä. Oulu 1948.
Miettinen, Martti E. Lestadiolainen herätysliike I:1. Diss. Helsinki 1942.
Raattamaa, Juhani.: Kirjeet ja kirjoitukset. Täydennetty laitos. Toim. Pekka Raittila. Helsinki 1976.
Pentikäinen, Samuli: Juhani Raattamaan saarnamatkat Koillis-Pohjanmaalle 1880-1884. – Scripta Historica II. Oulu 1969.
Raittila, Pekka: Lestadiolaisuus 1860-luvulla. Leviäminen ja yhteisönmuodostus. Diss. Helsinki 1976.
Westeson, Hjalmar: Lapin profeetan oppilaita. Tekijän luvalla suomensi Osk. Hellemaa. Porvoo 1925.
Zidbeck, Aulis: Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma. Juhani Raattamaa – opettaja ja sielunhoitaja. Jyväskylä 1985.
Zidbäck, Aulis: Juhani Raattamaa eräiden Lutherin ydinnäkemysten uudistajana. Raattamaan kristillisyyden käsityksen arvostelua. Turku 1940.
Zidbäck, Aulis: Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja. Juhani Raattamaan kristillisyyden näkemys ja suhde laestadiolaisuuden suuntamuodostukseen. Kysymys "esikoisseurakunnasta". Helsinki 1941.
Zidbäck, Aulis: Juhani Raattamaa 1811-1899. – Mikael Agricolasta E.W.Pakkalaan. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Toim. Jaakko Haavio. Porvoo 1947.

Juhani Raattamaata koskevia lehtiartikkeleita:

Warren Hepokoski:
Juhani Raattamaa (1811-1899)
Juhani (Johan) Raattamaa was born on September 14, 1811 in the village of Kuttainen in northern Sweden but spent most of his life in Saivomuotka. He served as a teacher and missionary for Pastor Laestadius and, after the pastor’s death, became the foremost preacher and elder of the Laestadian movement. Raattamaa was the first lay preacher of the movement to apply Christ’s words in John 20:22-23 and to use the keys of the kingdom of heaven, that is, to pronounce absolution. He died on March 7, 1899 in Saivomuotka.....

Hulkko, Kullervo: Juhani Raattamaa 12.9.1811 – 7.3.1899. Kointähti 1961, 3 – 7.

Hyvärinen, Jussi; "Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma". Raattamaan opillisia käsityksiä. PMS 9/3.3.1999.

Jussila, O.H.: Vangituille vapautusta – sidotuille päästöä. Maitojyvä 1953, 3 – 8.
Timo Holman kommentein kirjoitettuna löytyy osoitteesta: http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila.htm.

Seppo Leivo: Lars Levi Laestadius, Pohjoiskalotin herättäjä. Esitelmä Suomen teologisessa Instituutissa 16.2.2000
Sisältää aineistoa myös Raattamaan toiminnasta

Lohi; Seppo; Juhani Raattamaan merkitys lestadiolaisessa liikkeessä. PMS 9/3.3.1999.
Lohi, Seppo; Juhani Raattamaan hengellinen perintö. Kaleva 64/7.3.1999.

Melander, E.: Vanhinten seurassa. Kristityn kevät 1926, 11 – 15 (Ödemarksöden)
Juhani Raattamaan ja Isak Poromaan seuroista kuvaus

Talonen, Jouko: Juhani Raattamaa-Pohjoiskalotin merkittävin maallikkosaarnaaja. Lapin Kansa 64/7.3.1999.

Tervonen; Heikki; Lestadiolaisuuden 100 vuotta sitten kuolleesta maallikkosaarnaajasta Juhani Raattamaasta jäi kaunis muisto. Kotimaa 9/5.3.1999.

Juhani Raattamaan omia lehtiartikkeleita

Raattamaa, Johan & Poromaa, Isak & Purnu, Jonas & Partapuoli, Henrik Olsson & Sunna, Nils Olsson & Nutti, P.A. Persson & Fjelldal, P.O.: Lannavaarassa 22.2.1895. Haaparannanlehti 21/22.5.1895.
Lestadiolaissaarnaajien päätös Lannavaarassa pidetyssä kokouksessa, josta kerrotaan "Vårt land" lehden 85 numerossa, kuuluu näin: "Me laestadiolaisen heräyksen vanhimmat saarnaajat ja työntekijät Jumalan viinimäessä tunnustamme veljille ja sisarille ja myöskin jälkeentuleville polville, että olemme Laestadiuksen ajasta asti ilolla ja tyytyväisellä mielellä pysyneet luterilaisen kirkon helmassa, käyttäneet sakramentit ja aina käsittäneet, että luterilainen oppi on Raamatun mukainen, ja olemme kiitolliset Jumalalle ja meidän kristilliselle esivallalle sen edestä, että meille on säilytetty puhtaana oppi ja ulkonainen jumalanpalvelus. Meidän halumme on aina pysyä kirkon helmassa niin kauan kuin saamme siinä olla ja meille sanaa ja sakramenttia jaetaan, mutta emme sentähden tuomitse, ettei eläviä kristityitä saata löytyä ulkona kirkon helmasta.